- Etusivu
 
- Ajankohtaista

- Tapahtumat

- Toiminta

- Jäsenistö

- Hallitus

- Työryhmät

- Lausunnot ja aloitteet

- Glimsinjoki
- Sijainti
- Luonto
- Uhat
- Jokikävelyreitti
- Luontopolkuopas
- Tiedotteet
- Raportteja
- Ota yhteyttä

- Uusi Kirkkojärvi

- Kuvagalleria

- Linkkejä

- Palaute

 


Glimsinjoen uhat

Rakentaminen ja hulevedet. Kun rakentaminen lähenee jokea, sade- ja sulamisvedet eivät suodatu jokeen maaperän kautta vaan virtaavat päällystettyjä pintoja pitkin. Epäpuhtaudet liettyvät alajuoksulle ja voivat estää jokieliöiden lisääntymistä.  Lisärakentamista ja päällystettyjä pintoja jokivarressa tulisi välttää ja imeyttää syntyvät hulevedet maahan ennen jokeen päästämistä.

Ulkoiluväylä.  Espoon kaupunki on visioinut pääulkoilureittiyhteyttä Pitkäjärveltä Espoonlahdelle jokivartta seuraillen. Tekninen keskus laatii parhaillaan tähän liittyvää yleissuunnitelmaa. Jokivarren ekologinen ja virkistyksellinen kokonaisuus rikkoutuu, jos jokivarteen tai sen lähimetsään rakennetaan leveä ulkoiluväylä. Pyörätieyhteys on jo nykyisin olemassa Kuninkaantien varressa. Jokivarteen ei pidä rakentaa uusia reittejä, vaan reitin tulee säilyä polkumaisena ja valaisemattomana. Ylläpidoksi riittää polulle kaatuvien runkojen siirto sivuun. Lisätietoa tästä.

Epäluonnollinen virtaama. Träskändassa sijaitseva Pitkäjärven luusuaa ja Glimsinjoen yläjuoksua on aikoinaan perattu. Perattu uoma ei ole kovin monipuolinen elinympäristö jokieliöille. Perkauksen vuoksi vesi virtaa Pitkäjärvestä kuin tasaisessa rännissä. Väljä luusua tyhjentää järven kevätulvista ja rankkasateista suhteellisen nopeasti. Tämä kostautuu alajuoksun jokieliöille myöhemmin kesällä, etenkin vähävetisenä kuivana kesänä, jolloin myös ympäröiville viljelyksille pumpataan jokivettä. Luusuaa ja yläjuoksua voisi kunnostaa korottamalla luusuan "niskaa" ja palauttamalla uomasta perattuja kiviä takaisin.

Vieraslajit. Valkopajuangervo ja komealupiini valtaavat tilaa lehtojen ja tulvaniittyjen alkuperäiseltä kasvillisuudelta ja niitä ravintonaan käyttäviltä seuralaislajeilta. Angervo on levinnyt Träskändan kartanopuistosta laajalti jokivarteen ja komealupiinia on Turvakodin niityllä. Myös Siperianpihta työntyy Träskändan puistosta alavirtaan päin. Vieraslajien hillitseminen on yhä tärkeämpi tehtävä tulevaisuudessa.

Eroosio. Joen reunamat ovat herkkiä eroosiolle niillä kohdin, joissa maasto on kulunutta eli kasvillisuus on tallautunut eikä juurillaan sido jokipenkkaa. Jokipenkasta huuhtoutuu ainesta jokeen. Maaston kulumista esiintyy esimerkiksi Ingaksenmetsässä. Kulkua voi ohjata maapuilla tai muilla luonnollisilla esteillä.

Roskaantuminen. Jokeen ajautuu muovi- ja metalliroskaa, mikä on epäesteettistä ja haitallista jokieliöille, toisin kuin luonnon omat "roskat" eli risut, lehdet ja rungot, jotka ovat jokieliöiden suojan ja ravinnon lähteitä. Joen siivoaminen muovi- ja metalliroskasta on helpointa matalan veden aikaan.

Kivet ja puunrungot kuuluvat luonnontilaiseen jokiuomaan, ihmisen tuottama muovi-, metalli- ja muu roska ei. Kuvassa sivuston laatija raahaa liikennetolppaa ylös Glimsinjoen Jorvinkoskesta elokuussa 2010. Huomaa "pohjasoran" vaihteleva partikkelikoko. Kuva: Marianne Sundell.


Kevättulvien aikaan suodattumattomat hulevedet virtaavat putkesta lähes suoraan jokeen Kuninkaantien palvelukeskuksen asvalttipihoilta. Keskus on rakennettu 2000-luvulla. Näkymä syksyllä, matalan veden aikaan. Kuva: Aki Janatuinen