Glimsinjoen uhat
Rakentaminen ja hulevedet. Kun rakentaminen lähenee
jokea, sade- ja sulamisvedet eivät suodatu jokeen maaperän kautta vaan
virtaavat päällystettyjä pintoja pitkin. Epäpuhtaudet liettyvät
alajuoksulle ja voivat estää jokieliöiden lisääntymistä. Lisärakentamista ja päällystettyjä pintoja jokivarressa
tulisi välttää ja imeyttää syntyvät hulevedet maahan ennen jokeen
päästämistä.
Ulkoiluväylä.
Espoon kaupunki on
visioinut pääulkoilureittiyhteyttä Pitkäjärveltä Espoonlahdelle
jokivartta seuraillen. Tekninen keskus laatii parhaillaan tähän
liittyvää
yleissuunnitelmaa.
Jokivarren ekologinen ja virkistyksellinen kokonaisuus rikkoutuu, jos
jokivarteen tai sen lähimetsään rakennetaan leveä ulkoiluväylä.
Pyörätieyhteys on jo nykyisin olemassa Kuninkaantien varressa.
Jokivarteen ei pidä rakentaa uusia reittejä, vaan reitin tulee säilyä
polkumaisena ja valaisemattomana. Ylläpidoksi riittää polulle kaatuvien
runkojen siirto sivuun. Lisätietoa
tästä.
Epäluonnollinen virtaama. Träskändassa
sijaitseva Pitkäjärven luusuaa ja Glimsinjoen yläjuoksua on aikoinaan perattu.
Perattu uoma ei ole kovin monipuolinen elinympäristö jokieliöille. Perkauksen vuoksi vesi
virtaa Pitkäjärvestä kuin tasaisessa rännissä. Väljä luusua tyhjentää järven kevätulvista ja rankkasateista
suhteellisen nopeasti. Tämä kostautuu alajuoksun jokieliöille myöhemmin
kesällä, etenkin vähävetisenä kuivana
kesänä, jolloin myös ympäröiville viljelyksille pumpataan jokivettä.
Luusuaa ja yläjuoksua voisi kunnostaa korottamalla luusuan "niskaa" ja
palauttamalla uomasta perattuja kiviä takaisin.
Vieraslajit. Valkopajuangervo ja
komealupiini valtaavat tilaa lehtojen ja tulvaniittyjen alkuperäiseltä
kasvillisuudelta ja niitä ravintonaan käyttäviltä seuralaislajeilta.
Angervo on levinnyt Träskändan kartanopuistosta laajalti jokivarteen ja komealupiinia on
Turvakodin niityllä. Myös Siperianpihta työntyy Träskändan puistosta
alavirtaan päin. Vieraslajien hillitseminen on yhä tärkeämpi tehtävä tulevaisuudessa.
Eroosio. Joen
reunamat ovat herkkiä eroosiolle niillä kohdin, joissa maasto on
kulunutta eli kasvillisuus on tallautunut eikä juurillaan sido
jokipenkkaa. Jokipenkasta huuhtoutuu ainesta jokeen. Maaston kulumista
esiintyy esimerkiksi Ingaksenmetsässä. Kulkua voi ohjata maapuilla tai muilla
luonnollisilla esteillä.
Roskaantuminen.
Jokeen ajautuu muovi- ja metalliroskaa, mikä on epäesteettistä ja
haitallista jokieliöille, toisin kuin luonnon omat "roskat" eli risut,
lehdet ja rungot, jotka ovat jokieliöiden suojan ja ravinnon lähteitä.
Joen siivoaminen muovi- ja metalliroskasta on helpointa matalan veden
aikaan.
Kivet ja puunrungot kuuluvat
luonnontilaiseen jokiuomaan, ihmisen tuottama muovi-, metalli- ja muu
roska ei. Kuvassa sivuston laatija raahaa liikennetolppaa ylös
Glimsinjoen Jorvinkoskesta elokuussa 2010. Huomaa "pohjasoran"
vaihteleva partikkelikoko. Kuva: Marianne Sundell.
|
