- Palaute

Koskia ja suvantoja, havumetsää ja lehtoa

Solisevat, vapaasti uomansa valitsevat virtavedet ovat Etelä-Suomessa käyneet vähiin ja ne ovat jo lähes katoamassa. Glimsinjoki on virkistävä poikkeus, sillä noin kolme kilometriä pitkä jokiosuus on harvinaisen luonnontilainen, samoin kuin jokivarren puusto. Jokivarren polku etenee mutkittelevien suvantojen, tulvaniittyjen ja koskipaikkojen sivuitse. Jokea reunustavat monin paikoin jyhkeät tervalepät ja käppyräiset tuomet. Luonnontilainen puusto laho- ja liekopuineen on tärkeä osa jokiekosysteemiä ja samalla runsaan ja monilajisen linnuston koti. Joessa ui geneettisesti arvokas taimenkanta ja joen töyräillä voi tavata muun muassa saukon.  

Joki yhdistää arvokkaat luontokohteet

Glimsinjoki todettiin Espoon virtavesiselvityksessä 2008 valtakunnallisesti arvokkaaksi virtavesikohteeksi siellä havaittujen uhanalaisten luontotyyppien ja lajien vuoksi. Vuonna 2010 Espoon ympäristökeskus listasi Glimsinjoen kaupungin arvokkaimpien luontokohteiden joukkoon. Ekologisen kokonaisuuden huomioiva suunnitelma puuttuu, vaikka Träskändan, Ingaksenmetsän ja Jorvin lehtopurolaakson luonnonsuojelualueet on perustettu. 

Glimsinjoen luontokohteet ovat kokonaisuutena enemmän kuin osiensa summa, sillä jokiympäristö reunametsineen muodostaa toimivan ekologisen yhteyden Träskändasta Jorviin ja Kasavuoreen. Glimsinjoelta ekologinen yhteys jatkuu myös pohjoiseen Glomsinjokea pitkin, Nuuksion järviylängölle asti.

Eri lajiset ja ikäiset puut, mukaan lukien kuolleet puut, elättävät suuren määrän seuralaislajeja ja niistä "sataa" ravintoa jokieliöille. Käppyräiset tuomet (yläkuva) ovat tyypillisiä jokivarressa.

Glimsinjoki elää vuodenaikojen mukaan. Huhtikuussa virta tulvii (kuva vasemmalla), syyskesällä uoma on paikoin hyvin vähävetinen. Pihlajarinteen kohdalla joki meanderoi  eli mutkittelee voimakkaasti.

Kuvat: Virpi Sahi 2010