Rakennuslautakunnan päätös 7.2.2002 koskien rakennusluvan myöntämistä Kuninkaantien lukiolle ja Keski-Espoon liikunta- ja uimahallille (liite 1).

Valittaja pyytää kunnioittaen, että hallinto-oikeus kumoaa päätöksessä tarkoitetun rakennusluvan asemakaavan vastaisena ja suorittaa paikalla katselmuksen. Lisäksi valittaja pyytää, että hallinto-oikeus velvoittaa Espoon kaupungin korvaamaan valittajalle valituksesta aiheutuneet kulut. Tämä siksi, että oikeudenkäynti on aiheutunut Espoon rakennuslautakunnan virheestä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:ssä säädetään valitusoikeus rakennuslupapäätökseen. Sen mukaan rekisteröidyllä ympäristöyhdistyksellä ei olisi valitusoikeutta. Valittaja katsoo, että tapauksessa, jossa rakennuslupapäätös on asemakaavan vastainen, valitusoikeus laajenee lain 193 §:n mukaiseksi, koska rakennuslupa-asia olisi tullut käsitellä 173 §:n mukaisena tavanomaisena poikkeamismenettelynä tai asemakaavan muutoksena eikä 175 §:n mukaisena vähäisenä poikkeamisena rakennusluvan yhteydessä.

Valittaja katsoo, ettei poikkeaminen asemakaavasta ole vähäinen, vaan erittäin suuri ja periaatteellisesti merkityksellinen. Tämän takia asia olisi tullut hoitaa asemakaavan muutoksena. Poikkeusmenettelyä ei ole tarkoitettu näin periaatteellisiin ja koko laajaa kulttuuri- ja jokilaaksomaisemaa haitallisesti muuttaviin hankkeisiin.

Lisäksi valittaja viittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 30.1.2002 antamaan päätökseen numero 02/0038/2 (liite 2), jossa asemakaavan vastaisen rakennuslupapäätöksen valitusoikeus katsottiin määräytyvän poikkeamispäätöksen menettelyjen mukaisesti.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 92 §:n mukaisesti valitusoikeuden osoittamiseksi valittaja liittää oheen yhdistyksen säännöt(liite 3), joista selviää yhdistyksen toimiala ja yhdistyksen esite (liite 4), jossa on toimialueen kartta värillisenä.

Valittajan pääperusteena on rakennusluvan saaneen rakennushankkeen asemakaavan vastaisuus. Liikuntahallin pohjoispääty ylittää asemakaavan mukaisen rakennusrajan 20-26 metriä eli yli puolet hallirakennuksesta sijaitsee rakennusrajan ulkopuolella (asemapiirros, liite 5). Näin massiivista poikkeamaa ei voida pitää vähäisenä. Rakennusrajan laajamittaisen ylityksen lisäksi, halli sijoittuu liian lähelle jokea ja pilaa huomattavasti arvokasta kulttuuriympäristöä ja vanhaa jokilaaksomaisemaa, jotka nimenomaan asemakaavan rakennusrajalla on haluttu säilyttää.

Alueella on voimassa Lakelan asemakaava vuodelta 1984 (pienennös liitteenä 6). Asemakaavassa on haluttu sijoittaa yleisten rakennusten korttelialueella Y 40125 uudet yleiset rakennukset vanhaan kulttuuriympäristöön mahdollisimman hyvin sovittaen. Sopeuttamisessa kiintopisteinä ovat olleet keskiaikainen kivikirkko ja toisaalla satoja vuosia vanha viljelty jokilaaksomaisema. Tämän varmistamiseksi on asemakaavassa määritelty Y-tontille rakentamisen raja joen suuntaan käytettäväksi koulun pihamaa-alueeksi, jolloin joen suunnassa jää avoimet näkymäakselit. Asemakaava ja siihen liittyvä valmistelu osoittavat selvästi, että myönnetty rakennuslupa on asemakaavan ja sen periaatteiden vastainen eikä uuden rakennuksen sijoitusta näin ollen voida pitää vähäisenä poikkeamana.

Liikuntahallin osalta poikkeaman merkitystä ja laajuutta kuvaa muun muassa se, että mikäli olisi päädytty asemakaavan muuttamiseen, koko rakentamisen raja olisi pitänyt esittää poistettavaksi tontin pohjoisosasta rakentamisalueen kohdalta.

Lisäksi iso urheilukenttä ulottuu puiston puolelle 100 metrin matkalla noin 8-16 metriä ja pieni urheilukenttä 40 metrin matkalla noin 4 metriä. Nämäkään poikkeamat asemakaavasta eivät ole vähäisiä, koska niissä mennään koko tontin ulkopuolelle puistoalueelle.

Valittaja pitää erityisen tärkeänä, että joen ranta-alue on riittävän leveä jotta siihen mahtuisi joen luonnollinen rantakasvusto ja eläimistö sekä asukkaiden kulkureitti ja puistoalue. Lisäksi on tärkeää, että historiallinen vanha Kirkkojärvi voitaisiin tulevaisuudessa palauttaa mahdollisimman laajana leventämällä jokea etelään. Nykyinen kaava mahdollistaa tämän, mutta liikuntahallin sijoittuminen aivan tontin rajaan kaventaa mahdollisuuksia huomattavasti. Tällaistakaan asiaa ei ole tarkasteltu eikä sitä näin ollen voida ratkaista rakennusluvan yhteydessä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n mukaan poikkeusta ei saa myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia tai muita vaikutuksia. Valittaja katsoo, että luvan saanut rakentaminen aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Lisäksi valittaja vetoaa Espoon pohjoisosien yleiskaavan osaan I, joka sai lainvoiman vuonna 1997. Yleiskaavaselostuksessa on laajasti perusteltu alueen kulttuurihistoriallisia arvoja ja seuraavassa suora lainaus selostuksesta:

"Vanha-Espoo on luontosuhteiltaan ja asukashistorialtaan monipuolinen. Espoonjoen ja Gumbölenjoen laaksot ovat varhain olleet viljelyskäytössä. Kirkkojärven painanne, Glims- ja Gloms-jokien sekä eri suuntiin avautuvien laaksojen yhtymäkohta, on tärkeä maisemallinen solmukohta, jonka reunamille jo vuosisatoja sitten syntyi Espoon keskus. Rakennuskulttuurin muistomerkkejä ja kulttuurimaisemia on runsaasti. Espoon kirkon ohella merkittävimpiä on Kirkkojärven painanteen maisema purolaaksoineen ja asutuskukkuloineen ja kunnaineen (Lehtimäki, Ers, Gloms, Glims). Kirkkojärven painanne säilytetään avoimena kaupungin "identiteettiaukiona" niin, että uusi rakennuskanta sovittuu vielä käytössä olevien arvokkaiden rakennusten lomaan kulttuurimaisemaa vaalien." Tämä osoittaa alueen todellisen arvon, joista maankäyttö ja rakennuslain 54 §:ssä sanotaan: "Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää." Myönnetty rakennuslupa hävittää nimenomaan näitä arvoja ja täysin tarpeettomasti ja ilman perusteluja.

Lisäksi on syytä tuoda esille, että kyseessä olevalla alueella on seuraava yleiskaavamerkintä ja –määräys: " Kulttuurihistoriallisesti merkittävä ympäristö (kaavassa vinoviivoitus). Rakentaminen on rakentamistavaltaan ja sijainniltaan sopeuduttava ympäristöön." (liite 7). Voimassa oleva asemakaava mahdollistaa tämän, mutta myönnetty rakennuslupa ei täytä tätä vaatimusta

Valittaja viittaa myös siihen, että lautakunnan päätös tehtiin äänestyksen jälkeen. Äänestyksessä muun muassa lautakunnan puheenjohtaja katsoi, ettei poikkeama asemakaavasta ole vähäinen. Valittaja yhtyy myös jäsenten Anttolan ja Kurjen eriävän mielipiteen perusteluihin. "Asemakaavasta poikkeamiselle on oltava selkeä syy. Tässä tapauksessa sellaista syytä ei ole. Rakentaminen huonontaa luonnon olosuhteita ja vaikeuttaa jatkosuunnittelua kuten kaupunginhallituksen (ja valtuuston) päättämän vesiulkoilupuiston toteuttamista ja alueelle (1.3.-31.8.2002) julistettavaa maisemansuunnittelukilpailua. Poikkeamisen edellytyksiä ei ole. (MRL 172 §). Ympäristövaikutuksia ei ole rakennussuunnitelmassa huomioitu."

Valittaja esittää katselmuksen toimittamista. Rakentamisen massiivisuus ja huomattava poikkeaminen asemakaavasta käy konkreettiseksi vasta kun tilanteen näkee paikalla.

Selvyyden vuoksi valittaja korostaa, että se ei vastusta lukion ja uimahallin nopeaa toteuttamista. Lukio ja uimahalli palvelevat alueen ja myös muiden lähialueiden asukkaiden perustarpeita.

Kunnioittavasti

Puolesta 

Tapio Ala-Peijari                                                        Martti Salakari

Puheenjohtaja                                                            Sihteeri

LIITTEET.