Kun varaputkiratkaisu tuli tietoomme, niin esitimme luvanhaltijoille niitä riskejä, joita uuteen tilanteeseen liittyy (liite 1). Näistä yhtenä oli mm. vaara kaasun muodostumiseen putkeen siten, että se liikkuu tai nousee pintaan, jolloin putken rikkoutumisvaara oleellisesti kasvaa. Jos valvonnan puutteen vuoksi rikkoutumista ei ole huomattu ja putki joudutaan ottamaan jossain tilanteessa käyttöön, niin haitta saattaa moninkertaistua, kun varaputkea käytetään rauhassa pitkään eikä uuden putken korjaustoimenpiteitä kiirehditä. Luvan haltijat vastasivat kirjeeseemme ja osoittivat, että mainitsemamme riskit eivät voi toteutua tässä järjestelmässä.

Uusi putki saatiin valmiiksi keväällä ja muutaman viikon kuluttua em. ennustamamme riski toteutui. Vaikka tämäkin riski oli tuotu etukäteen esiin, niin luvan haltijat eivät olleet tehneet mitään teknisiä toimenpiteitä riskin välttämiseksi, vaan jättivät ilmeisesti putken jopa täyteen vanhaa jätevettä. Lopputulos voidaan todeta esim. Länsiväylän artikkeleista (liite 2). Tilanteesta seuraa useita kysymyksiä. Miten vanha putki kestää voimakasta liikkumista ja muita rasituksia, jota mm. yrityksen putken uudelleen "piilottamiseksi" tai tuuli voivat vielä lisätä? Entä mitä tapahtuu, jos pintaan nousu tapahtuu syksyllä jäätymisen alkaessa ja putken jäätyessä ja myöhemmin kevätjäiden liikutellessa putkea.

Putken käytön muuttaminen jäteveden johtamisesta jäteveden johtamisen varaputkeksi on mielestämme olennainen olosuhteiden muutos, joka esitetään Ympäristönsuojelulain (2000) 9 luvun 58 §:ssä. Tämän mukaan putken ympäristölupa tulee käsitellä uudelleen. Aloitteentekijä voi olla Uudenmaan ympäristökeskus (valvontaviranomainen) tai Espoon ympäristölautakunta (yleistä etua valvova viranomainen). Sama asia on esitetty alkuperäisen luvan hakemisen aikana voimassa olleessa vesilaissa (2 luku 27-28 §).

Pitkäjärven pohjassa olevan jätevesiputken ympäristölupa tulee käsitellä edellä esitetyn mukaisesti uudelleen. Putki on jo osoittanut arvaamattomuutensa ja yhdistykset katsovat, että se tulee välittömästi poistaa järvestä. Putken poistamisen yhteydessä on selvitettävä järjestelmään jäävät ympäristöriskit ja varauduttava niiden ehkäisemiseen.

Varaputkiajatusta käyttäen tässä tapauksessa näyttää olleen taipumus uskotella, että se ratkaisee kaikki toimintahäiriöt. Näin ei tietenkään ole. Siitä on hyötyä vain silloin, kun uusi putki ei jostain syystä olisi käytettävissä (putkirikko, tukos tms.). Tämän tapahtuman todennäköisyys on ilmeisesti varsin pieni, sillä putken poistoa vaadittaessa aikaisemmassa tilanteessa, jossa käytössä oli vain järven pohjassa oleva putki, käyttäjät vakuuttivat, että putken käyttöön ei sisälly riskiä. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että varaputkiajatuksen perusteella on unohdettu kaikki muut järjestelmään liittyvät riskit. Uuden putken rikkoutumista suurempi riski on varmasti Pitkäjärven yläpäässä Petikossa olevan pumppaamon käyttöhäiriö (sähkökatkos tms.). Tällaisessa tilanteessa varaputkestakaan ei ole apua, vaan pumppaamolle tulevat veden valuvat Pitkäjärveen.

Putken uutta lupaa harkittaessa varaputkivaihtoehdossa on tarkkaan selvitettävä siitä saatava hyöty. Jos siitä huolimatta uusittavassa luvassa päädytään putken jättämiseen järveen varaputkeksi esimerkiksi parin vuoden ajaksi varmistamaan uuden putken mahdolliset asennus- ja valmistusvirheet, on varmistettava, että tarvittaessa putki todella toimii varaputkena eli pysyy jatkuvasti toimintakuntoisena. Riittäväksi varmistukseksi voidaan ajatella joitakin yksittäisiä toimenpiteitä ja jatkuvaa riittävää tarkkailua esim. seuraavasti:

Lopullisen lupapäätöksen linjasta riippumatta siinä tulee ottaa huomioon, että Pitkäjärven valuma-alueella johdetaan suuressa runkoviemärissä jatkuvasti suuria jätevesimääriä. Mikään järjestelmä ei ole täydellinen ja häiriöitä voi tapahtua järjestelmän useissa eri kohdissa. Tällöin häiriön seurauksena jätevesiä valuu aina lopulta Pitkäjärveen ja sieltä edelleen Espoonjokeen. Tässä yhteydessä onkin syytä tehdä koko alueen riskikartoitus, jossa selvitetään kaikki riskikohdat. Niihin on varauduttava sopivin teknisin keinoin jo etukäteen ja lisäksi niitä varten on oltava valmiit toimintamallit, joilla pyritään rajaamaan mahdollisten vahinkojen vaikutukset mahdollisimman pieniksi.