Uudenmaan Ympäristökeskukselle

Grönbergin alueen lyijypitoisten maiden sijoittamisesta Pitkäsuon alueelle on tehty YVA-selvitys. Tästä selvityksestä Pro-Espoonjoki ry – Pro Esbo å rf antaa seuraavan lausunnon.

Vaihtoehtoiset alueet Pitkäsuon lähistöllä ovat Pyymosan ja Isosuon natura alueiden välisellä 1,5 – 2 kilometrin kaistalla Espoonjoen vesistön ja Espoon Pitkäjärven valuma-alueella. Pitkäjärvi on pääkaupunkiseudulla suurin kehä III:n sisäpuolella oleva järvi ja sen lähialueella asuu useita kymmeniätuhansia ihmisiä, joilla on mahdollisuus käyttää järveen liittyviä ulkoilu ja virkistysmahdollisuuksia. Toiminnan aloittaminen aiheuttaisi pitkäaikaisen uhkan vesistön veden laadulle. Lisäksi lyhyellä aikavälillä toiminta aiheuttaa pelkoja asukkaiden mielissä ja siten rajoittaa virkistyskäyttömahdollisuuksia.

 

Espoon Pitkäjärveen on kohdistunut aikaisemmin huomattavia lika-ainekuormituksia eri lähteistä. Näiden määrää on voitu kuitenkin määrätietoisella ja pitkäaikaisella työllä pienentää. Aikaisempien kuormien haittoja on myös korjattu mm. jatkuvalla talvisella ja loppukesän syvänteen ilmastuksella, viimevuosien hoitokalastuksilla yms. toimenpiteillä. Myös YVA-selvityksessä on todettu, että järven pohjasedimentissä on havaittu selvästi kohonneita lyijypitoisuuksia. Lyijykuormitus on ollut aikaisemmin huomattavasti korkeampi ja aiheuttanut sedimentin pitoisuuksien nousun. Kuormitus on kuitenkin pienentynyt erityisesti liikenteen aiheuttaman kuorman pienennyttyä, mutta myös muita kuormituksia lienee pienennetty. Muiksi kuormituskohteiksi on esitetty Martinlaakson voimala, Länsi-Vantaan hulevedet ja Petikon teollisuusalue. Kaikkia nykyisiä lyijyn kuormituksia tulee pyrkiä vähitellen edelleen pienentämään eikä lisätä järveen tulevaa kuormitusta. Kaikki lisäkuormitus lisää myös sedimenttiin kertyvän lyijyn määrää. Lyijy on ravintoketjussa rikastuva aine eikä esimerkiksi sedimentissä olevan lyijyn käyttäytymistä tulevaisuuden olosuhteissa voida ennustaa kovinkaan tarkkaan.

Selvityksessä on esitetty myös laskennallisesti tavanomainen kuorma vesistöön ja päädytty arvoon n. 0,5 g/d. Tämä perustuu laskennallisen tilanteeseen, jossa pohjarakenteiden läpi voi päästä vettä korkeintaan vajaa 1 m³/d. Loput sisäpuolisesta vedestä poistuu sisäpuolisten salaojien kautta laskeutusaltaaseen. Maksimipäästö aiheutuisi silloin, kun yläpuolinen suojakerros pettäisi ja sisäpuoliset salaojat tukkeutuisivat, jolloin vesipaine varaston sisällä kasvaa aiheuttaen pohjakerrosten läpi suotautuvan vesimäärän nousun tasolle 3,7 m³/d ja lyijykuorman nousun tasolle 2,2 g/d. Tarkastelun lähtökohta oli kuitenkin pintakerroksen läpäisevän vesimäärän asettuminen tasolle 6,5 m³/d. Loppuosan käyttäytymisestä ei esitetä arviota. Käytännössä tällöin käsityksemme mukaan osa vedestä joutuisi salaojien (täydellinen tukkeutuminen ei liene mahdollista) kautta laskeutusaltaaseen ja sieltä edelleen vesistöön, jolloin ympäristöön tuleva kuormitus olisi lähes kaksinkertainen (4 g/d).

 

YVA-selvityksessä on esitetty seurannan jatkuviksi kuluiksi 4550 Eur/a. Summa on niin pieni, että sillä ei kateta kuin muutama vuosittainen tarkkailukerta varmistamaan rakenteiden toimivuus ja määriteltyjen ympäristönäytteiden otto, analysointi ja yhteenveto. Mainittua suotovesien saostusta ja sen jatkuvaa hoitoa ko. summalla ei voida kattaa. Käytännössä nämä valuisivat saostusaltaan kautta jatkuvasti vesistöön. Liukoinen lyijy ei itsellään selkeydy altaassa, vaan se edellyttäisi erillistä saostusta. Myös syntyvä liete edellyttäisi erityiskäsittelyä. Näiden käytännön toteuttamista ja hoitoa ei ole esitetty. Niistä aiheutuva kustannus saattaa olla merkittävä.

Selvityksessä ei ole arvioitu kuljetuksen aiheuttamaa lyijykuormaa ympäristölle. Kun maamassat tuodaan alueelle kuorma-autoilla, niin jokaisen kuormauksen yhteydessä osa massoista leviää ympäristöön auton renkaiden, auton alustan ja rungon, lavan ulkopuolisten rakenteiden mukana yms. Tätä tapahtuu toisaalta auton tullessa täytenä ja toisaalta sen lähtiessä tyhjänä purkausalueelta. Määrät riippuvat mm. säästä, sateella liete tarttuu rakenteisiin ja pyöriin ja kuivalla ilmalla pölyäminen on voimakkaampaa. Arvion perusteeksi otamme varovaisen arvion, että kuormaa kohti maa-aineksia leviää Pitkäjärven valuma-alueelle keskimäärin 1 kg. Tällöin lyijyä leviä alueelle yhteensä yli 100 kg, joka jää täysin suojaamattomaksi. Jos käytetään välivarastointia niin arvo saattaa olla yli kaksinkertainen. Kun otetaan lisäksi huomioon inhimillisten virheiden aiheuttamat tekijät kuten kapeilla reiteillä tapahtuvat ojaan suistumiset, lavan reunojen huono kiinnitys yms, joten em. arviota on pidettävä varsin varovaisena (yhden kuorman sisältämä lyijymäärä on keskimäärin noin 80 kg).

Osa kuljetettavista massoista joutuu siis ympäristöön eikä sitä suojata millään tavalla. Tästä osasta lyijy liukenee vähitellen sadeveteen ja joutuu edelleen vesistöön. Jos liukeneminen tapahtuisi kymmenen vuoden aikana, niin siitä aiheutuisi vesistökuormitus keksimäärin noin 30 g/d eli kertaluokkaa enemmän kuin selvityksessä on maksimitilanteessa arvioitu. Raportissa esitetty mekanismi lyijyn tarttumisesta vesistössä kasvien ja kivien pinnalle siten vähentäen Pitkäjärven kuormitusta on käsityksemme mukaan mekanismi, joka kyllä hidastaa lyijyn liikkumista vesistössä eteenpäin, mutta ei vähennä kuormaa. Lopulta lyijy kuitenkin joutuu Pitkäjärveen. Mm. nämä esimerkit osoittavat selvityksen tekijöiden vähättelevän lyijyn leviämiseen liittyviä riskejä.

 

Selvityksessä on käsitelty myös muita Vantaan alueella olevia mahdollisia loppusijoituspaikkoja. Perustelut niiden hylkäämiskesi on esitetty varsin lyhyesti ja vaikuttavat ylimalkaisilta ja epäloogisilta.

Osa perusteluista koski puuttuvia tieyhteyksiä, maanomistusoloja, kuljetusmatkoja yms. seikkoja, joille olisi selkeästi laskettavissa kustannukset. Eri vaihtoehtojen kokonaiskustannuksia ei ole kuitenkaan esitetty.

Osa perusteluista on luonteeltaan sellaisia, joissa viitataan lyijyn aiheuttamaan saastumisvaaraan (III-luokan pohjavesialue, jolla saattaa olla paikallista merkitystä, vaikka pohjavettä ei nyt käytetäkään, asutuksen läheisyys, maita ei voida helposti poistaa tarvittaessa, alue varataan pelkästään puhtaiden maiden loppusijoitusalueeksi). Perusteluista saa sen käsityksen, että usean kymmenentuhannen asukkaan virkistysalueen likaantumisella ei ole suurta merkitystä, verrattaessa sitä muiden alueiden paikallisiin saastumisvaaroihin. Ympäristön saastumisvaaran korostaminen vaihtoehtoisten paikkojen hylkäämisessä osoittaa, että myös raportin tekijät pitävät lyijyn leviämisriskiä todellisena ja raportissa esitettyä suurempana.

 

Ko. alueen saaminen nykyistä parempaan käyttöön ja likaantuneiden maiden poiskuljettaminen ko. alueelta on varmasti perusteltua. Alue on ollut kuitenkin koskemattomana useita kymmeniä vuosia eikä sen ole osoitettu vielä aiheuttaneen muita haittoja kuin alueen käyttöönoton estyminen muihin tarkoituksiin.

Jos aluetta nyt aletaan kunnostamaan, niin välivarastoinnin käyttö massojen siirrossa loppusijoituspaikalle aiheuttaa niin paljon ylimääräisiä riskejä, että sitä ei pidä hyväksyä. Muutaman kuukauden pidempi kunnostusjakso ei voi olla enää tärkeämpää kuin lyijyn haittojen minimoiminen koko sen loppusijoitusprosessin aikana.

 

Pro Espoonjoki ry. Esittää, että Grönbergin lyijymaiden loppusijoittamista Pitkäsuon alueelle ei tule sallia lähinnä sen Pitkäjärvelle aiheuttaman ympäristöriskin vuoksi. Ympäristöriskiä on selvästi vähätelty YVA-selvityksessä.

Erityisen turhana pidämme kaikissa vaihtoehdoissa esitetyn välivarastoinnin mahdollista toteuttamista. Välivarastoinnilla ei saavuteta mitään erityistä etua, mutta ympäristöriskiä lisätään oleellisesti.

Esitetyistä vaihtoehdoista ainoa oikea on viedä massat suoraan ilman välivarastointia luvan omaaville käsittelylaitoksille tai loppusijoitusalueille. Muualle sijoittaminen ei tietenkään poista riskejä kokonaan. Kuitenkin samanlaisten ongelmajätteiden sijoittaminen ja seuranta yhdessä tai mahdollisimman harvassa paikassa vähentää kokonaisriskiä selvästi. Kustannusten kaksinkertaistuminen ei saisi olla tällöin esteenä, kun raportinkin mukaan likaantumista on käsiteltävä usean sadan vuoden aikana.

 

 

Espoossa, huhtikuun 29 päivänä, 2002

 

 

Pro Espoonjoki ry – Pro Esbo å rf

 

 

 

______________________ ______________________

Tapio Ala-Peijari                     Martti Salakari

puheenjohtaja                             sihteeri

Kaivosmiehenkuja 6 B

02730 ESPOO

puh. 050-5612580