Espoonjoen vesistöalue on arvokas kokonaisuus, jonka säilymistä ja parantamista viher- ja lähivirkistysalueena tulee mielestämme edelleen kehittää. Tässä esitetyt tavoitteet ovat samantapaisia kuin pääkaupunkiseudullakin esitettyjen kaupunkipuistojen tavoitteet. Tässä yhteydessä tulisi selvittää mahdollisuudet liittää Espoonjokilaakso ja sen yläpuolisia alueita osaksi kaupunkipuistoa siten, että Espoonjoen lähialueelle jää riittävä rantapuisto. Sama koskee joen alajuoksua Kauklahdesta mereen saakka.

Yhdistyksemme edustajien ja Espoon kaupungin viheraluesuunnitelman tekijöiden ja kaavoittajien yhteisissä neuvotteluissa on keskusteltu Espoonjoen vesistön vaikutusalueen erilaisista kehittämismahdollisuuksista, joiden antamalle pohjalle kansalaisaloite perustuu.

Asukkaat ja alueella toimivat yhdistykset ovat myös tehneet ansiokkaita esityksiä, mm. kulttuurimaiseman palauttamiseksi ja virkistyskäyttömahdollisuuksien ja asukkaiden viihtyvyyden lisäämiseksi eri alueilla. Espoon kaupunki on teettänyt useitakin hyviä selvityksiä alueen vesistöosista. Näistä voidaan mainita mm. Pitkäjärveä, Luukinjärveä ja Lippajärveä koskevat selvitykset viime vuosilta. Jonkin verran vanhempi selvitys on Bodomjärvestä. Kirkkojärvestä on eri aikoina tehty useitakin selvityksiä. Kauniaisten kaupunki on suunnitellut ja jo aloittanutkin toimenpiteitä Gallträskin kunnostamiseksi. Vesistön kohdalla on kuitenkin aina kyse yhtenäisestä kokonaisuudesta, jossa yläpuolisissa vesistön osissa tehtävät toimenpiteet vaikuttavat sen alapuolisiin osiin. Tämän vuoksi pidämme välttämättömänä koko vesistöä koskevien tarkastelujen tekemistä. Espoonjoen vesistöalueelta tällainen on tehty viimeksi vuonna 1981. Se ei enää vastaa tämän päivän olosuhteita, vaikka antaakin hyvän pohjan seuraaville selvityksille.

Tehtävissä selvityksissä ja suunnitelmissa tulee käsitellä ainakin niitä periaatteita, joilla eri alueilla säilytetään luontoarvot, miten vesistön kuormitusta vähennetään (maatalouden suojavyöhykkeet, haja-asutusalueen viemäröinti, järvien sisäiseen kuormitukseen vaikuttaminen yms.), minkä tyyppistä virkistystoimintaa eri alueilla edistetään, ja mitkä alueet varataan rakentamiseen jne. Yhtenä osana tulee olla myös suunnitelma vesistön virtaamien kokonaisvaltaisesta, nykyistä paremmasta hallinnasta, jolloin huomiota kiinnitetään ainakin tulvahaittojen lieventämiseen ja alivirtaamien lisäämiseen kalakannan elinehtojen turvaamiseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää Kirkkojärven alueen kehittämiseen sellaiseksi, että tämän keskellä tiivistä asutusta olevan vesijättöalueen tila ja luonne korjataan nykyistä selvästi paremmaksi.

Espoonjoen valuma-alueen kokonaissuunnitelman laatiminen muodostaa tarpeeksi suuren kokonaisuuden, jolle ainakin sen toteuttamisvaiheessa olisi mahdollista hakea EU-tukea.