Espoon kaupunginvaltuuston päätös 07.09.2009 koskien Järvenperän, Pellaksenmäen asemakaavan ja asemakaavan muutoksen hyväksymistä (liite 1).

Valittaja pyytää kunnioittaen, että hallinto-oikeus kumoaa valtuuston päätöksen luonnonsuojelulain sekä maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtioneuvoston 13.11.2008 hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että taajamia kehitettäessä on huolehdittava siitä, että viheralueista muodostuu yhtenäisiä kokonaisuuksia ja että alueidenkäytön suunnittelussa otetaan huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

Valtuuston hyväksymässä asemakaavassa lähelle jokea ja laskupuron läheisyyteen, kortteleihin 63134 – 63139, 63124 sekä 63126 - 63127 esitetään huomattavasti uutta rakentamista, joka rikkoo merkittävän, yhtenäisen, olemassa olevan viheraluekokonaisuuden.

Näin ollen valtuuston päätös on Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n ja Valtioneuvos-ton mainitun päätöksen vastainen ja siksi näiltä osin kumottava ja asemakaava on palautettava uudelleen valmisteltavaksi.

Edelleen valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että alueidenkäytöllä edistetään kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä niiden alueellisesti vaihtelevan luonteen säilymistä. Alueidenkäytössä on nimenomaisesti varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät.

Kaava-alue kuuluu Espoon kulttuurihistoriallisesti arvokkaimpiin ympäristökoko-naisuuksiin ja lukeutuu maakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin. Sen keskeiset maisemalliset ja historialliset elementit ovat Kuninkaantie sekä Kvarnbyån (Glimså) jokilaakson viljelyaukea.

Kvarnby on yksi Espoon vanhimmista kylistä, jonka tiloista kaava-alueella on vielä jäljellä kaksi torppaa ja Pellaksen tilan päärakennus, joka muodostaa maisema- ja rakennuskokonaisuuden Ingaksen pappilan rakennusryhmän kanssa.

Kuten kaupunginmuseo jo kaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa totesi, uudisrakentamista ei tule sijoittaa nykyiseen avoimeen peltomaisemaan (korttelit 63136, 63137 ja 63139). Myöskään historiallisen Pellaksen päärakennuksen välitön ympäristö ei ole sopiva palvelurakennusten korttelialueeksi (kortteli 63134).

Edellä selostetuilla perusteilla kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista edellyttävää kaavan sisältövaatimusta.

Kaavassa ei myöskään ole tältä osin huolehdittu maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta. Päätös on tältä osin lainvastainen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että alueidenkäytön suunnittelussa turvataan väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat, riittävän laajat ja vetovoimaiset alueet sekä niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus.

Kaavaa laadittaessa Espoonjokilaakson esiselvitys joen yläjuoksun osalta, kaava-alueen osalta on kokonaan laatimatta. Vastaava selvitys Turunväylän eteläpuolisille Espoonjokilaakson viheralueille on laadittu Espoon kaupungin toimeksiannosta keväällä-2009 ja sen täydentäminen myös kaava-alueen kattavilta osin on välttämätöntä, jotta koko jokilaaksoon saadaan yhtenäinen strategisen tason reitistösuunnitelma ja jotta siinä esille tulevat näkökohdat voidaan ottaa huomioon jo kaavoituksessa.

Tältäkään osin kaava ei siten täytä sille asetettuja vaatimuksia ja sitä koskeva päätös tulee kumota lainvastaisena.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin perusteella Espoonjoki luokitellaan erittäin uhanalaiseksi joeksi (CR). Kaava-alue rajoittuu koko eteläsivultaan Espoonjokeen (Glimsån), jonka varrelta on tunnistettu monia Suomessa uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja sekä EU:n lintu- tai luontodirektiivissä tärkeäksi luokiteltua lajia, vrt. Pellaksenmäen luontoselvitys, liite 2.

Nykyisellään joen varrella sijaitsevat suojaisat metsät ja aukeat niityt luovat jokiympäristölle mahdollisuuden palvella jokiympäristöstä riippuvaisten eliölajien liikkumista ja lisääntymistä. Toteutuessaan kaavan mukainen tehokas rakentaminen liian lähelle jokea (kortteli 63134 sekä korttelit 63136, 63137 ja 63139) ja riittämättömät viheryhteydet aiheuttavat uhanalaisten ja harvinaisten lajien häiriintymisen ja häviämisen.

Kaava-alueella sijaitseva harvinainen luontotyyppi, tulvaniitty, on paikallisesti erittäin arvokas alue ja sen arvoa lisää niityn liittyminen joen ja sen rantalehdon muodostamaan ekologiseen yhteyteen, jonka säilymistä esitetty kaava ei riittävällä tavalla turvaa tai edistä.

Myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä.

Kaavaa on siten pidettävä tältä osin sekä ympäristönsuojelulain, että maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena ja se sitä koskeva päätös tulee kumota.

Lisäksi Yhdistys uudistaa hallinto-oikeudelle kaikki aiemmissa mielipiteessään ja muistutuksessaan (liitteet 3 ja 4) esitetyt perustelut ja vaatimukset.

Espoossa lokakuun 15. päivänä 2009.

Kunnioittavasti

Marianne Sundell Oivi Salohonka

Puheenjohtaja Sihteeri